Polvileikkaus

Vuonna 2012 minulla todettiin eturistisiteen totaalirepeämä. Polveni tähystettiin elokuussa 2012 Terveystalossa. Vuonna 2023 sama oikea polvi - kesken reenin kuului rusahdus aitahypyissä ja muutaman kuukauden seurannan jälkeen oltiin siinä tilanteessa, jossa täytyi todeta, että tähystetään polvi.

Perjantai, 31.03.2023, menin sillä mielellä tähystysleikkaukseen, että se on "walk in the park". Herättyäni heräämössä sain kuulla, että kuuden viikon ajan en voi laittaa painoa täysin tähystetylle jalalle ja saan seurakseni kävelykepit. En kyennyt sisäistämään, mitä kuulin ja kysyin, mitä minulle on tehty kun polvi oli kuvattu MRIssa eikä siinä näkynyt mitään isosti hälyttävää, oli vaan epäilys pienestä repeämästä nivelkierukassa. Ortopedi kertoi, mitä oli tehty ja minä tuijotin häntä enkä vieläkään ymmärtänyt. Kysyin uudestaan. Hän toisti, "takajuuri oli irronnut nivelkierukasta". En ymmärtänyt ja päätin antaa asian olla hetkeksi.

Sanasta juuri minulle vaan tulee mieleen hampaat ja hammaslääkärikäynnit, joten polvi ja juuri -sana yhdistettynä ei kertonut minulle yhtään mitään. Se tarkoitti, että nivelkierukan kiinnitys oli revennyt ja nivelkierukka asetettiin takaisin paikoilleen, juuri korjattiin tähystyksessä.

Ensimmäisten päivien kuntoutus on ollut suhteellisen helppoa: jalkaa nostellaan ilmaan, koukistetaan ja pidetään koholla. Kylmähoitoa useamman kerran päivässä, useamman päivän ajan.

Lääkitys on ollut ihan oma tarinansa, koska heti heräämössä saa todella vahvoja kipulääkkeitä sekä reseptin Panadolille, Buranalle, Panacodille ja Inhixa-nimiselle lääkkeelle. Näistä pahin on Inhixa, joka on napapiikki - kerran vuorokaudessa navan alueelle laitettava piikki, jonka tarkoitus on estää / hajoittaa mahdollista laskimotukosta (:laskimoveritulppaa) ns tulppaa, joka on mahdollinen alaraajaleikkauksen yhteydessä. Lääkitys on tehnyt uneliaaksi, Panadolia ei saa ottaa Panacodin eikä Buranan kanssa ja uneliaisuuden lisäksi lääkitys saa minut myös voimaan pahoin. Vaikka uneliaisuus vaiva, uni on kuitenkin haastavaa kun ei meinaa saada jalalle hyvää asentoa, polvea särkee ja kipu tuntuu aina polvitaipeista nivusiin sekä varpaisiin. En tiedä, mikä sen kivun iskustaa varpaisiin sekä nivusiin, mutta olen aika varma, että on kuulunut naapureille saakka kun kipu on iskenyt. Yleensä tulee karjahdus ja sen jälkeen itku, ensin kivusta ja sitten pettymyksestä, joka yltyy vähän hysteeriseksi ennen laantumista.

Nyt on leikkauksesta vierähtänyt noin 2 viikkoa ja kivut edelleen jatkuu, toipuminen on käynnissä, mutta aika hitaasti sujuu edelleen kaikki arkiaskareet, joista sukkien pukeminen tai kenkien saaminen tähystettyyn jalkaan on ylivoimaisesti haasteellisin.

Loukkaantuminen on aiheuttanut aika harmillisia tuntemuksia, jota en vieläkään täysin voi uskoa todeksi, koska juuri ennen leikkausta olen tehnyt pistoolikyykkyjä ja prässiä 77-kilolla sarjassa, joten huomaan ajattelevani: oliko tämä tähystys tarpeellinen? Hämmentävää on tietenkin sen lisäksi ollut se, että jalka on mennyt suoraksi ja koukkuun oikein hyvin, se on kestänyt juoksureenejä ja kävelyä. Ajattelin, että siellä vaan vähän putsataan polvinivelen seutua ja pääsen takaisin arkeni pariin eli reenit, työt, lepo ja ravinto sekä pääsen aloittamaan futis- ja pesiskauteni suunnitellusti.

Tiedän, että tämä jalkani tulee kuntoon vaikka se on jo toinen tähystys, joka samaiseen polveen on tehty. Tiedän myös aiemmista kokemuksistani, että se vaatii aikaa ja malttia. Tiedän lisäksi, että alku on yleensä hyvin hidas toipumisessa ja kuntoutuksessa, mutta yhtäkkiä se nytkähtää vauhdilla eteenpäin ja olen takaisin kentällä.

Päivän aikana omat tuntemukset menee laidasta laitaan, mieli on ollut maassa useamman kerran ja itku on ollut herkässä. Loukkaantuminen harmittaa, kuntoutus on kivuliasta, olo on pahoinvoiva -- positiivisuutta on täytynyt kaivella esille, jotta ei menisi ihan synkistelyksi tämä uusi arki. Uskon, että siinä kohtaa kun pääsen eroon kävelysauvoista alkaa suupielet kääntymään enemmän hymyyn, kun on myös aika vaivalloista kävellä kaikkialle kävelysauvoineen, se on hidasta, rankkaa ja täytyy olla varovainen, ettei liukastuisi, kaatuisi tai ottaisi harha-askelia. Kuntoutusprosessi vie fyysisiä ja psyykkisiä voimia, mutta jalasta tulee kuntoutettuna todella hyvä eikä tästä murehtiminen asiaa paranna.

Polvessa on vielä liikerajoitus 0-60 astetta, mikä tarkoittaa sitä, etten saa missään nimessä vielä koukistaa polvea liikaa eli kuntopyörän selkään en ihan vielä pääse. Autolla ajamisestakaan ei vielä tulisi mitään, joten hyvin on voinut ottaa kavereille puheluita, kun täytyy päästä johonkin paikkaan kun kotipiha alkaa olemaan jo melko tuttu.

Onneksi ei ole käynyt sen pahemmin ja toivo elää, että tänä kesänä pääsen vielä pelaamaan pesäpalloa ja softballia. Jalkapallon nyt ruksasin yli, koska en ainakaan tänä kesänä halua ottaa mitään kontaktia vaan keskittyä siihen, että saa polven ympärille hyvän lihastasapainon, jotta jatkossa polvi olisi entistä paremmin suojattuna sekä kestäisi iskuja paremmin.

Plussaa tässä kuntoutuksessa on myös se, että samalla voin kuunnella äänikirjoja jotka ovat olleet hetken listallani ja varmasti mun Goodreadsissa määritelty Reading Challenge tulee maaliin tänä vuonna.

Mun lukutavoite vuodelle 2023 on 70 kirjaa, joista 1/3 pitäisi olla tositapahtuminn perustuvia / faktapohjaisia kirjoja eli noin 24 kirjaa saisi olla jotain muuta kuin dekkareita.

Motivoivaa on tiedostaa ja tietää, että liike on lääke. Pysymällä liikkeessä ja tekemällä jumpat ohjeiden mukaan tämäkin raaja on kohta täysin toimintakykyinen. Fysioterapeuttini kanssa otettiin juoksutavoitteeksi kuukausi kolme, joka on kesäkuun loppu. Se on tavoite ja sitä kohti mennään. Tulen tähän blogiin kirjoittamaan jonkunverran kuntoutusprosessistani, joka samalla toimii itselleni päiväkirjana ja pääsen myöhemmin peilaamaan sitä, millainen matka on tultu.

Kaikille, jotka ovat samassa tilanteessa: hurjasti tsemppiä! Kaikille muille: pitäkää itsestänne huolta ja nauttikaa liikkumisesta, ei kannata miettiä, mitä jos vaan antaa mennä. Jos sattuu ja kolisee niin se on sen ajan murhe. Ihmiskroppa on kuitenkin sen verran hieno mekanismi, että sillä on kykyä parantaa itseään lääketieteen voimin.